Helsingin reserviupseerien
P i o n e e r i o s a s t o
Hedenäset 1.-7.7.2001 (Koivu FBU-kurssilla)
Kuvien selitykset tulossa! |
Ruotsin FBU-kurssin matkaraportti
Kurssi: Fältarbeten - vägförstöring och minering (C13510)
Aika: 1.-7.7.2001
Paikka: Hedenäset, Ruotsi
Kirjoittaja: res. ltn. Klaus Koivu
Väinö Auerinkatu 3 L 37, 00560 Helsinki
gsm 0400 500 697 tai e-mail Klaus.Koivu@Helsinki.Fi
Kurssin nimi suomeksi käännettynä on "Kenttätyöt - tienhävitys ja miinoitus".
Kenttätyöt käsitteenä tuli tutuksi kurssin mittaan ja sillä tarkoitetaan
yksinkertaisesti kaikkia pioneeritöitä kuten Suomessa. Kuten aiheesta ilmenee,
saimme opetusta ja harjoitusta tien hävittämiseen liittyen ja lisäksi
tutustuimme Ruotsin miinoihin ja miinoittamiseen.
Kurssilla oli yhteensä 42 osallistujaa, ja lisäksi johtaja, kolme kouluttajaa,
vääpeli ja seitsemän reserviupseerikokelasta Ingbat 17:sta. Suomalaisia oli
kaksi, minun lisäksi Timo Venäläinen Keminjärveltä. Muutama kurssilainen osasi
hyvin suomea, joten keskustelu valotti opiskeltavia asioita. Kurssilaisista
lähes kaikki kuuluivat johonkin Hemvärn -osastoon. Nuorin oli synt -79 ja
vanhin -43. Keski-ikä päälle 30 vuotta.
Kurssi oli viikon mittainen ja nousujohteinen. Kurssi aloitettiin jakamalla
meidät työryhmiin ja meille selostettiin yleistä kenttätöistä. Iltapäivällä
harjoittelimme jo ruotsalaisten harjoitusmiinojen asennuksia ja
sytytysjärjestelmien rakentelua. Kurssi jatkui ja kävimme tutustumassa
räjähdekoppeihin, joita oli ripoteltu pitkin yleisiä teitä. Harjoittelimme
siltahävitteen, tiedustelimme tiehävitteen ja siihen liittyvän miinoittamisen,
ja toteutimme tien suluttamista. Pohdiskelimme kartalla maaston vaikutusta
miinojen käyttöön. Seuraavaksi saimme oppia ulkovaltojen miinoista ja
sirotemiinoista ja sitten harjoittelimme miinanpaikannusta ja -raivausta.
Harjoituksen kohokohta oli viidentenä päivänä, kun pääsimme asentamaan ja
räjäyttämään kovat miinat. Viikon päätteeksi ruotsalaiset tekivät opintomatkan
Rovaniemelle ilmatorjuntavaruskuntaan ja saksalaisten sotilaiden
muistomerkille.
Miten tälläinen kurssi eroaa sitten suomalaisten omasta? Oma mielenkiintoni
kohdistui ensimmäisenä materiaaliin. Miinat olivat periaatteessa samanlaisia,
sytyttimet olivat vain monipuolisempia. Miinojen ja panosten varastointi oli
järjestetty jo rauhan aikana kohteille. Ruotsalaisilla ei ollut käytössä
jalkaväkimiinoja lainkaan. He luopuivat niiden käytöstä allekirjoitettuaan
Ottawan sopimuksen. Miinoitustavat olivat lievästi erilaisia, mutta samalla
tavalla hekin dokumentoivat miinoitteensa. Miinademonstraatiossa sain ihastella
jälleen uudenlaisia viritelmiä. Mm. telamiina kaivettiin ison lohkareen alle ja
väliin koottiin palanen taisteluvaunun telaa. Meidän vastaava kylkimiina 87
ammuttiin 70 metrin päästä rajattuun maaliin. Aivan uutta oli mm. puolikas
tiehävitepanos, jossa räjäytettiin 800 kg tnt:tä. Tien uudelleen kunnostus
suoritettiin mallikkaasti pyöräkuormaajalla vielä samana iltapäivänä! Miinojen
räjäytyksissä käytettiin radiosytytystä. Huomion kiinnitti myös ruotsalaisten
helppokäyttöinen miinasijapora, jolla miinasijoja saa asfalttiin yhden
minuutissa.
Mietiskelin kurssille saapuessani, että mitä uutta voi tarjota kurssi, joka on
niin lähellä Suomen puolta. Mutta heti saapumisesta alkaen tunsin olevani
toisessa paikassa. Kommunikoin osittain ruotsiksi, osittain englanniksi.
Varusteet ja olosuhteet olivat täysin erilaiset mihin olin tottunut.
Kurssiympäristö oli metsän keskellä kaikenlaisten hyttysten saartamana. Kurssin
opetusilmapiiri oli avoin ja opettaja hallitsi asiansa. Porukka oli
motivoitunutta ja seurasi aktiivisesti. Harmikseni sulkeisten harjoittelu jäi
vähiin.
Kurssi antoi minulle syventävää ymmärrystä pioneeriaselajista uudessa
kulttuurissa uudella kielellä ja tavoilla. Lisäksi koin yhteistunteen siitä,
kuinka maanpuolustus on kunkin maan itse hoidettava.
Takaisin galleriaan
| Päivitetty viimeksi
| © HRU:n Pioneeriosasto ry. | Palaute
|
