Mikä on jotos?

Millainen toimintamuoto jotostelu oikein on ja mitä sana jotos tarkoittaa? Ihmisjoukon kulkiessa pehmeässä maastossa jonossa maahan jää heidän kukureitilleen jälki, josta suuremman joukon kuluttamana muodostuu paikoin leveä polku ja talvella hyvin polkeutunut latu. Kun tällaisen jäljen muodostaa jonossa etenevä sotilasjoukko, kulku-uraa kutsutaan jotokseksi.

Ensimmäisiä reserviläisurheiluliiton järjestämiä syysjotoksia kutsuttiin retkeilyseminaareiksi. Ne pidettiin Padasjoella vuonna 1971 ja Haminassa 1972. Tavoitteena oli kerrata ja opiskella reserviläisen tarvitsemia erä- ja sotilastaitoja. Myöhemmin retkeilyseminaareista muodostui nykyisenkaltaisia reserviläisten jotoskilpailuja, joissa mitataan kilpailupartion pelastuspalvelu-, ensiapu-, luonnontuntemus-, suunnistus- ja erätaitoja sekä tarkeimpänä osa- alueena reserviläistaitoja. Reserviläistaitotehtäviin luetaan ammunta-, asekäsittely-, paikantamis- ja muut sotilastaitoja vaativat tehtävät sekä oman partion johtaminen. Jotos -nimeä käytettiin ensimmäisen kerran Ruovedellä vuonna 1973. Talvella alettiin jotoskilpailuja järjestää vuonna 1976. Samoihin aikoihin syys- ja talvijotoksista tuli reserviläisten SM-tason vaelluskilpailuja.

Jotoksen pituus vaihtelee 40-65 km:n välillä. Syys- ja talvijotokset eroavat toisistaan vain etenemistavan ja säänmukaisen vaatetuksen osalta. Partio kuljettaa mukanaan kaikki jotoksen aikana tarvisemansa muonan, yöpymis-, ensiapu- ja pelastautumisvälineet sekä tehtävien suorittamisessa tarpeellisiksi havaitut työkalut.

Yleensä jotos alkaa perjantai-iltana pimeän tultua. Partiot, joihin kuuluu johtaja ja kolme jäsentä, lähtevät pimeään otsalamppujen valossa muutamien minuuttien välein. Perjantain pimeäosuuden aikana edetään 8-15 km suunnistaen n. kymmenen rastipisteen kautta. Kullakin rastilla partio suorittaa reserviläistaitoihin, pelastuspalveluun, ensiapuun, luonnontuntemukseen tms. liittyvän rastitehtävän, jonka suoritus pisteytetään. Joillakin jotoksilla viimeiset partiot (ei Heinäveden väkeä) ovat suunnistus- tai tankkausvirheiden vuoksi saapuneet yörastille vasta aamun valjetessa huomatakseen lauantaipäivän osuuden alkavan lähes välittömästi. Yöpyminen, mikäli partio ehtii yörastille ajoissa, tapahtuu omissa majoitteissa.

Lauantaina edetään samoin suunnistaen rastipisteiden kautta pääosa jotoksen matkasta. Yörastilla partiolle annetaan tehtäväksi yleensä jokin suurehko puhdetyö, kuten kirveenvarren teko ja sen kiinnittäminen terään, neulanreikäkamera ja siihen liittyvä vakoilukuvan ottaminen, pilkkionki ja pilkki jne.

Sunnuntain osuus päättyy yleensä aamupäivän aikana pikataipaleeseen. Pikataival voi olla pistesuunnistus tai pelkkä kiritaival tiettyä reittiä pitkin. Kilpailun voittaa se partio, joka kerää eniten suorituspisteitä rastipisteiltä ja pikataipaleesta.

Osanottajapartioiden lukumäärä talvijotoksissa on vaihdellut 25-40 partion välillä. Syysjotoksiin on osallistunut 1980-luvun puolivälistä alkaen säännöllisesti 100-150 partiota.

Jotokset eivät ole fyysisesti erityisen rasittavia. Partio saa valita etenemisvauhtinsa oman kuntonsa mukaan, tosin hitaasti etenevillä yöunet jäävät lyhyemmiksi. Normaalikuntoinen pari kertaa liikuntaa viikossa harrastava henkilö selviää kilpailusta kohtuullisesti, korkeintaan muutamaa jalkapohjan rakkoa rikkaampana. Ikäkään ei ole este. Jotoksilla on ollut jopa 75-vuotiaita osanottajia.

Ohjeita ensikertalaisille

Yleistä

Ensimmäistä kertaa talvijotokseen osallistuvalle pimeään metsään lähteminen kovassa pakkasessa tai lumituiskussa saattaa tuntua arvelluttavalta, jopa pelottavalta. Ja pelottavaa se onkin, ellei ole valmistautunut edessä olevaan kilpailuun oikein. Valmistautumiseen sisältyy oikeanlainen varustautuminen ja mahdollisten riskien tunnistaminen sekä niiden ennakointi. Talvijotokset ovat osallistujamäärältään (partioita n. 25-30) huomattavasti pienempiä kuin syysjotokset, joissa on yli sata partiota. Tämän vuoksi talvijotokset ovat tapahtumia, joissa kilpailijat oppivat tuntemaan toisensa kilpailun aikana hyvin. Yhteinen illanvietto on talvijotoksella mahdollista ja tuottaa mieleenpainuvia mukavia kokemuksia. Partio voi yöpyä joko omassa majoitteessaan (kangaslaavu, loue, teltta tai vast.) nuotiotulen lämmössä tai järjestäjien varaamissa lämmitettävissä sotilasteltoissa (jälkimmäisessä tapauksessa yöpymisestä ei anneta suorituspisteitä). Koska kilpailu on avoin kaikille, myös kauniimman sukupuolen edustajat ovat tervetulleita joko osana partiosta tai kokonaisena partiona.

Syysjotoksella on aina olemassa sateen ja sen myötä vaatteiden ja varusteiden kastumisen mahdollisuus. Talvijotoksilla tätä pelkoa ei ainakaan pakkasella ole. Koska myös rinkan kanssa hiihtäminen on kevyempää kuin jalan taivaltaminen, jotoskilpailu talvella on vastaavia syysjotoksia miellyttävämpi.

Vaatetus

Kilpailussa menestyminen ei edellytä kovaa vauhtia vaan onnistumista tehtävien suorittamisessa. Se ei taas onnistu, jos partion jäsenet ovat hiihtäneet itsensä hikeen. Hiihtovauhdin tulee olla sellainen, että koko partio pysyy kasassa eikä kenellekään tule hiki. Pukeutumisessa on noudatettava kerrospukeutumista. Alusvaatteiksi hengittävät pitkät kalsarit ja vastaavanlainen paita. Näiden päälle esim. tuulenpitävä asu, anorakki+housut, maastopuku tai vastaava, joillakin kilpailijoilla on ollut jopa sarkavaatteet (sadenpitävät vaatteet eivät ole välttämättömiä, gore-tex voi helposti hikoilevilla olla ahdistava). Vaatekerrosta kannattaa vähentää ajoissa, jos hiihto tuntuu hiostavalta. Päähän pipo, karvahattu, talvilippis tai panta. Käteen hansikkaat tai rukkaset, joissa voi hiihtää eivätkä kädet palele. Jalkaan hiihtokengiksi huopakumpparit, vettähylkivät monot tai vaelluskengät, jotka sopivat siteisiin. Eri olosuhteita varten (pakkanen, tuuli, vesisade, jäihin putoaminen) repussa tulee olla lisäkerros alusvaatteiden päälle, esim. toinen vastaava alusvaatekerta, ohut ja kevyt villapaita t. vast., mahd. välihousut, hiihtokalsarit/rukkanen vehkeiden suojaksi vastatuulessa hiihtoa varten, varasukkia, varahansikkaita, lämmin pipo ja taukovaatteeksi kevyt toppa-asu tai vastaava.

Muu varustus

Reppuun tai rinkkaan kannattaa pakata yöpymistä varten kunnollinen makuupussi ja makuualusta. Mikäli partio yöpyy avolaavussa, partion kannattaa ottaa yhteisesti pari avaruushuopaa laavun pohjalle eristeeksi kylmyyttä vastaan.

Partio tarvitsee polttopuun ja puhdetöiden tekoa varten yhden retkikirveen ja - sahan sekä n. 20-metrisen pelastusköyden jäihin putoamisen tai muun odottamattoman tilanteen varalta. Köyden tulee olla nopeasti esille saatavilla. Köytenä käy esim. rautakaupasta saatava halpa ja kevyt nailonköysi, halkaisijaltaan n. 6 mm. Partiokohtaisesti mukaan on syytä ottaa myös repun tai vaatteiden pikapaikkaamista varten pikkurulla ilmastointiteippiä, suksivoiteita, mahdollisesti varakärki sukseen (myytävänä urheiluliikkeissä) sekä nuotion syttymisen takaamiseksi huoltoasemilla myytäviä sytytyspaloja. Jonkun partiosta kannattaa ottaa mukaan hyvä monitoimityökalu (Gerber, Leathermann tai vastaava) ja jokaisen on syytä ottaa puukko vyölle tai reppuun.

Jokainen partio joutuu hiihtämään muutamia kilometrejä umpihangessa kilpailun aikana, joten suksiksi kannattaa valita leveät eräsukset kannantaussiteillä. Kapeilla latusuksilla hiihtäminen on työläämpää, mutta onnistunee. Suurin osa matkasta hiihdetään joko muiden tekemiä jälkiä tai moottorikelkkauraa pitkin.

Ensiapu

Partiolla tulee olla ensiapupakkaus pienempiä loukkaantumisia varten. Ensiapupakkauksessa on oltava ainakin laastaria, teippi-/joustosidettä, mahdollisesti kolmioliina, paineside, sideharsorullia, päänsärkytabletteja, kramppien ehkäisyyn tarkoitettuja tabletteja ja desinfiointiainetta.

Yöpyminen

Yöpyminen on miellyttävintä avoimessa kangaslaavussa sopivan nuotion lämmittäessä nukkujia. Kunkin partion jäsenen on kuitenkin valvottava vuorollaan, ettei tuli aiheuta nukkujille vaaraa. Myös omassa teltassa voi partio yöpyä, mutta menettää samalla osan erämaan tunnelmasta. Makuupussin ja - alustan on oltava joka tapauksessa kunnolliset ja varusteet on kuivattava nuotiolla ennen makuupussiin menoa. Jos yöpyminen ulkona tuntuu vielä oudolta, partio voi yöpyä järjestäjien varaamissa kaminalämmitteisissä sotilasteltoissa, joiden kipinävartiosta teltassa yöpyjät huolehtivat itse. Yöpymisestä partio ei kuitenkaan tällöin saa pisteitä.

Yöunet lauantain vastaisena yönä eivät liene järin pitkät, sunnuntain vastainen yö sitävastoin on levon kannalta pitempi. Lepoaikaan partiot voivat itse vaikuttaa etenemisvauhdillaan.

Ruoka- ja juomahuolto

Partioiden kannattaa ruokailla ennen kilpailua perjantai-iltana.

Jokaisen on syytä varata rinkkaan juotavaa matkalle. Termospullo pakkasessa ehkäisee juoman jäätymisen. Vesipisteitä on lähdössä, yörasteilla ja lauantain osuuden puolivälissä. Ruokaa on varattava koko matkan ajaksi. Perjantai-illaksi ja lauantai/sunnuntaiaamuksi riittää esim. voileivät, kaakao tai tee/kahvi. Lauantaipäivän puolivälissä on nuotiopaikkoja, joiden ääressä partio voi valmistaa omilla välineillään lämmintä ruokaa (kaupasta saa pastapusseja, perunamuussia ja lihapullakastiketta tai kuivattuja retkimuonapusseja). Lauantai-illaksi voi varata myös lämpimän aterian. Lauantai-iltana yörastille tulee sotilaskotiauto, josta saa ostaa makkaraa, munkkeja/pullaa ja kahvia sekä virvokkeita yms.